11. helmikuuta 2017

Siitake-sitruuna-salviaspaghetti

Törmäsin Alkon nettisivuilla yksinkertaiseen salviapastaohjeeseen ja nappasin linkin talteen jotakin arki-iltaa piristämään. Kauppalistalle päätyi myös siitakesieniä ja lopulta pastan joukkoon löysi tiensä jääkaappiin unohtunut pekonikin. Sitruuna, salvia ja hento valkosipuli toimivat mainiosti yhteen ja kourallinen parmesanjuustoa viimeisteli mukavan makuelämyksen.

Siitake-sitruuna-salviapasta
140 g pekonia
100 g siitakesieniä
1 ruukku salviaa
350 g spaghettia
1 luomusitruuna
2 dl vastaraastettua parmesanjuustoa
merisuolaa
mustapippuria

Levitä pekoniviipaleet uunipellille leivinpaperin päälle ja siirrä pelti kylmän uuniin. Kuumenna uuni 175-asteiseksi ja paista pekonia noin vartin verran tai kunnes se on rapeutunut. Nosta rapeat viipaleet talouspaperille kuivumaan.

Paista siitakesieniä ja salvianlehtisilppua oliiviöljyssä kymmenisen minuuttia. Maiusta sienet suolalla ja pippurilla.

Raasta sitruunasta keltainen kuoriosa. Raasta myös parmesan hienoksi raasteeksi.

Keitä spaghetti suolavedessä al denteksi ja ota keitinlientä pari desiä talteen. Sekoita spaghetin joukkoon sitruunankuoriraaste ja purista joukkoon sitruunamehua, kunnes spaghetti maistuu sopivan sitruunaiselta. Mausta mustapippurilla. Mikäli pasta tuntuu kuivalta, lisää joukkoon pieni loraus kerrallaan keitinlientä.

Kokoa annokset. Jaa spaghetti lautasille, sirottele päälle reilusti parmesanraastetta ja jaa lopuksi annoksille sieni-yrttiseos ja pekoni.

4. helmikuuta 2017

Runebergin kääretorttu

Runebergintortuista on viime vuosina tehty ties minkälaisia muunnelmia. Tänä vuonna ainakin itselle uutena juttuna someen ilmestyi kuvia muhkeista runebergin kääretortuista. Idea kuulosti näin suurpiirteisemmän leipurin näkökulmasta hyvältä - kääretorttua on huomattavasti vaikeampi pilata kuin perinteisiä sieviä torttuja (joiden tekemiseen meillä ei ole sopivia vuokiakaan).

Valmis kääretorttu maistui erinomaisesti koko perheelle. Vähemmän yllättäen Pikkukokki yritti herttaisimmalla hymyllään ja kohteliailla sanakäänteillään kerjätä vielä toista isoa palasta. Sellainen on kuitenkin luvassa vasta huomenna, kun vietetään kansallisrunoilijamme syntymäpäivää.

Runebergin kääretorttu
taikina:
4 kananmunaa
1,5 dl valkoista sokeria
1 dl mantelijauhetta
0,5 dl perunajauhetta
2 tl ceyloninkanelia
1 tl leivinjauhetta
1 tl kardemummaa
1 dl mantelirouhetta
3 tippaa karvasmanteliaromia

täytteet:
200 g tuorejuustoa
1 rkl maitoa
2,5 rkl tomusokeria
400 g mesivadelmahilloa

sokerikuorrute
0,5 munanvalkuainen
2 dl tomusokeria

Vatkaa kananmunat kuohkeaksi, vaaleaksi vaahdoksi. Sekoita kuivat aineet keskenään. Nostele jauhoseos käsivispilällä varovasti vaahdon sekaan. Mausta taikina karvasmanteliaromilla ja levitä se ohueksi kerrokseksi uunipellille leivinpaperin päälle.

Paista kääretorttupohjaa 200-asteisessa kiertoilmauunissa noin 8 minuuttia. Levitä pöydälle leivinpaperi ja ripottele sille sokeria. Kumoa kypsä pohja sokeripedille ja rulla leivinpaperi varovasti irti pohjasta. Anna jäähtyä.

Sekoita maito ja tomusokeri tuorejuuston joukkoon ja levitä tahna ohueksi kerrokseksi kääretorttulevylle. Levitä tuorejuuston päälle vadelmahillo ja kääri torttu varovasti rullalle. Nosta torttu kylmään tekeytymään hetkeksi.

Sihtaa kääretörtun päälle ohut huntu leivinpaperia. Sekoita munanvalkuaisen joukkoon tomusokeri ja pursota sokerikuorrute valmiin kääretortun pinnalle.

2. helmikuuta 2017

Porsasta ja ananasta hapanimeläkastikkeessa


Tässä taannoin iski hirmuinen mieliteko kiinalaista hapanimeläsoossia kohtaan. Kauppakeskus-kiinalainen pelasti akuutin tilanteen, mutta pitihän sitä sitten Ihan Itekin päästä kokkaamaan. Ananaksella makeutetun mainion kastikkeen ohje löytyi Serious Eatsista ja possureseptin O sävelsi itse.

Porsasta ja ananasta hapanimeläkastikkeessa
porsaanlihat:
3 porsaankyljystä
2 rkl rypsiöljyä
1 tl paprikajauhetta
1 tl jauhettua mustapippuria
0,5 tl inkiväärijauhetta
0,5 tl sipulijauhetta
0,5 tl merisuolaa
0,25 tl chilihiutaleita
0,25 tl valkosipulijauhetta
2 rkl vehnäjauhoa
reilusti rypsiöljyä paistamiseen

hapanimeläkastike:
1 kypsä, makea ananas
0,75 dl vastapuristettua (veri)appelsiinimehua
2 cm inkivääriä
1 valkosipulinkynsi
1 rkl vaaleaa soijakastiketta
2 rkl shampanjaviinietikkaa
2 rkl tomaattipureeta
0,25 tl chilihiutaleita
2 tl maissitärkkelystä + 2 rkl vettä

tarjoiluun: basmatiriisiä

Leikkaa kyljyslihat suupaloiksi. Sekoita kuivamausteet oliiviöljyn joukkoon ja hiero marinadi lihanpaloihin. Anna maustua viileässä vähintään parin tunnin ajan.

Jauhota lihanpalat ja ruskista ne kuumalla pannulla öljyssä. Vähennä lämpöä ja anna lihojen kypsyä vielä vartin verran.

Pilko ananas suupaloiksi ja siirrä palat kattilaan. Lisää perään appelsiinimehu, raastettu inkivääri, valkosipuli, soijakastike, viinietikka, tomaattipuree ja chilihiutaleet. Kiehauta kastike. Sekoita maissitäkrrelys veteen ja lisää seosta teelusikallinen kerrallaan kastikkeen joukkoon, kunnes se sakenee sopivan paksuiseksi.

Sekoita lihanpalat kastikkeen joukkoon ja tarjoile annokset keitetyn riisin kera.

1. helmikuuta 2017

Sahrami-sitruunarisotto

Jostain kumman syystä meillä on ollut viime viikkoina vahva risottovaihe. Muutamana viikonloppuna peräkkäin keittiössämme on valmistunut risotto jos toinenkin. Pitkästä aikaa, ja hyvä niin! Risoton tekeminen on mukavaa ja rentoa, kevyen aktiivista kokkailua, jonka lomassa on aikaa myös jutusteluun. Kokillakin saattaa olla myös aikaa maistella hieman viiniäkin...

Tässä yksi helppo ja yksinkertainen, mutta todella maukas risotto vaikkapa tulevaa viikonloppua piristämään, värinsäkin puolesta. Sahrami ja ravut sopivat hyvin yhteen ja makuelämyksen kruunaa annokseen sopiva kuiva italialainen valkoviini, kuten Belgvardo Vermentino tai vastaava.

Risoton alkuperäisidea napattiin täältä.

Sahrami-sitruunarisotto
1-1,5 l kanalientä
2 rkl oliiviöljyä
2 salottisipulia
merisuolaa
mustapippuria
250 g carnaroli-riisiä
0,5 g sahraminluotteja
1,5 dl kuivaa valkoviiniä
puolikas sitruuna
2 rkl voita
iso kourallinen parmesania raastettuna
jättikatkaravunpyrstöjä

Kuumenna kanaliemi kiehuvaksi kattilassa.

Hienonna salottisipulit ja kuullota niitä isossa kasarissa miedolla lämmöllä oliiviöljyssä kymmenisen minuuttia, mausta suolalla ja pippurilla jo tässä vaiheessa. Lisää joukkoon risottoriisi. Kuullota seosta varovasti, kunnes riisinjyvät muuttuvat läpinäkyviksi ja tuoksuvat kevyesti paahteisilta.

Mittaa riisien sekaan viini ja anna sen imeytyä jyviin. Lisää sekaan veteen murskatut ja liotetut sahraminluotit. Lisää joukkoon kanalientä vähitellen kauhallinen kerrallaan, samalla risottoa hiljalleen hämmennellen. Kun neste on lähes imeytynyt riisiin, lisää seuraava kauhallinen lientä. Jatka näin reilun vartin verran, kunnes riisi on pehmentynyt al denteksi ja risoton rakenne on kermainen. Valmis risotto saa olla melko löysää, risotto jäykistyy tekeytyessään yllättävän paljon.

Ota kasari liedeltä ja lisää risoton sekaan voi pieninä palasina.  Raasta sitruunan kuori ja lisää risoton sekaan, purista perään myös sitruunan mehu. Raasta lopuksi parmesan ja sekoita risoton joukkoon. Anna risoton tekeytyä viitisen minuuttia kannen alla ja notkista se tarvittaessa ennen tarjoilua kanaliemellä. Mausta lopuksi tarvittaessa vielä suolalla.

Paista lopuksi annoksen päälle jättikatkaravunpyrstöt nopeasti kuumalla pannulla. 

31. tammikuuta 2017

Paluu Madeiralle

Vietimme kaksi heinäkuista viikkoa Atlantin vehreällä paratiisisaarella Madeiralla. Ensimmäisellä, vuoden 2013 reissulla ennakkokäsitykset tylsästä eläkeläiskohteesta romuttuivat täydellisesti ja kummallekin jäi fiilis, että Madeiran kauneutta pitää päästä ihastelemaan vielä uudelleen. Siispä tuumasta toimeen ja kahden viikon matka varaukseen.

Lapsiperheenä annamme arvon suorille lennoille, joten nappasimme kohtuuhintaisen pakettimatkan kivalla keskustahotellilla. Hotel Four Views Baía sijaitsee pääkaupunki Funchalin länsiosassa, kymmenen minuutin reippailumatkan päässä suoraan ylös pääkadun isolta suihkulähde-liikenneympyrältä. Todellakin suoraan ylös. Upeiden maisemien lisäksi hotellivalinta takasi myös huiman kunnonkohotuksen, kun marssimme katuja lastenrattaiden kanssa ylös-alas. Onneksi Pikkukokin ketterissä kärryissä on kolme isoa rengasta. Hotellivalinta oli silti mitä mainioin, sillä keskustahotelliksi paikassa oli mukavankokoinen ja -lämpöinen uima-allas, jossa iltapäivällä oli mukava käydä pyörähtämässä ennen paluuta keskustan ravintoloihin.

Aikaisemmalta matkalta muistiin oli jäänyt muutama hyvä ravintola, joihin halusimme ehdottomasti palata. Tunnelmallinen Restaurante Armazém do Sal oli paluun arvoinen ja päädyimme syömään siellä kahtena iltana - kummankin pitemmän maistelumenun, mitä ravintolassa sillä hetkellä oli tarjolla.




Toinen aiemman reissun suosikkiravintola, Beef and Wines, lunasti myös odotukset ja kuinka ollakaan, söimme sielläkin kahtena iltana. Kun pakollinen churrasco/rodízio-ahminta saatiin hoidettua ja ihanaa miekassa grillattua picanhaa tuli korvista, oli aika tutustua ravintolan muihin antimiin. Perinteinen pitkään hauduteltu vuohipata vei kielen mennessään. Beef and Winesin massiivinen viinilista on vaikuttavaa luettavaa, mutta onneksi tarjoilijamme tiesi täsmälleen mitä suositella. Jälkiruoaksi maistelimme tietysti vuosikertamadeiraa. Vuoden 1969 D'Oliveiran Sercial, oh wow...



Funchalin länsipuolella, ehkä puolen tunnin ajomatkan päässä sijaitsevassa Câmara De Lobosin pikkukaupungissa sijaitsee kaksi mainiota ravintolaa; liharavintola Vila da Carne ja kalaravintola Vila do Peixe (jep, täälläkin tuli käytyä siis lounastamassa kahdesti). Ravintoloista on hienot näkymät keskustan yli merelle. Vaikuttavin näky on kuitenkin metriset espetada-lihavartaat, perinteiseen tapaan laakeripuusta veistetyssä kepukassa avotulella grillattuna. Mahdoton vastavalo pilasi vartaista otetut kuvat, mutta allaoleva alkuruokana tarjoiltu makkaravarras antaa jonkinlaisen käsityksen homman mittasuhteista.




Funchalin itäisessä keskustassa sijaitsee pieni keltasävyinen linnoitus, jonka muurit nykyään suojelevat nälkäisiä turisteja Atlantin tuulilta. Restaurante Do Forte on melkoisen turistinen, mutta kuitenkin kertakäynnin arvoinen paikka. Liukuhihnatyönä tehdyt annokset ovat kauniita, mutta itseään toistavia, ja mielikuva vain vahvistuu kurkkiessa naapuripöytien samoista elementeistä koostuvia annoksia. Ihan kiva, muttei lainkaan spesiaali kokemus.



Jos mieleenpainuvia kokemuksia haetaan, niin vanhankaupungin Lá Ao Fundon nimi kannattaa painaa mieleen. Jos käy tuuri, ja satut tietämään mitä listan ohi tilata, edessä on show. Herra maestro, chef Jaime Cruz tulee pöytäsi vierelle pyöräyttämään sellaisen tartar-annoksen, että heikompaa hirvittää. Vannoutuneena tartarin ystävänä nautin suuresti jokaisesta haarukallisesta, joita siis todellakin riitti. Ravintolan muukin, mukavasti fuusiotyylinen tarjonta oli kaikin puolin mainiota ja söimme paikassa lopulta kertaalleen lounasta ja kahdesti illallista.



 Madeiranmatka ei olisi Madeiranmatka ilman illallista meren antimiin keskittyvässä ravintolassa. Koska pidimme viimeksi Marisqueira Lareira Portuguesan annoksista, päätimme ottaa varman päälle ja varata pöydän jälleen sieltä. Turvallisuushakuisuus jatkui menun suhteen ja tilasimme saman taskurapuannoksen ja grillatut madeiranlobsterit kuin viime kerrallakin. Aivan yhtä herkullista, onneksi!



Uusiakin ravintolatuttavuuksia matkaan toki mahtui. Ydinkeskustan O Calhau tarjosi trendisapuskaa, mutta kivalla tvistillä. Pihvin paistaminen pöydässä kuuman kivilaatan päällä oli toki mahdollista melkein jokaisessa Funchalin ravintolassa (mikä lie turisti-innostus), mutta O Calhaussa asia hoidettiin astetta tyylikkäämmin. Tonnikalapihvin pystyi itse paistamaan haluamaansa kypsyyteen tulikuumalla mustalla rantakivellä. Madeiralaiset syövät tonnikalansa jostain käsittämättömästä syystä yleensä kypsänä, joten oman elämänsä huippukokkina toimiminen oli tämän ruokalajin suhteen tervetullut vaihtoehto.


Suosikkipaikkojemme listalle pääsi vanhan kaupungin sivukujalla sijaitseva kotoisa Taberna Madeira. Raikkaalla otteella pidetty paikka tarjosi mainion valikoiman tapaksia suurempia, ración-tyyppisiä jaettavia annoksia, jotka toimivat niin lounaalla kuin illallisellakin.


Teen ystävän pakollinen pit stop on Funchalin keskustassa sijaitseva Loja do Chá Madeira. Yritäpä poistua sieltä ilman tuliaisia! Myös vitriinin kakut ovat suussasulavia.


Tuliaisista puheen ollen. Viime reissulla satuimme ummikkoina maistamaan vuosikertamadeiran parhaimmistoon kuuluvaa Blandys'n Terrantez 1976:ta. Palasimme takaisin Blandys'n myymälä-ravintolaan ja kokeilimme suosikkimme rinnalla vuotta nuorempaa Terrantezia. Pullo mahtavaa seiskakutosta tarttui mukaan myös kotiinviemisiksi, ja nyt vain ihmettelemme, koska moisen ihanuuden voisi kuvitella avaavansa.


Sokerina pohjalla suosittelemme lämpimästi kiipeämään Funchalin itälaidan rantatietä pitkin ylös maauimalan ohi, pysähtymään viinilasilliselle rentoon, jopa hipsterihenkiseen Barreirinha Bar Café'seen ja jatkamaan siitä vielä mäen ylös O Tascoon asti. Välipalaksi maistuu ah-niin-murealla, marinoidulla mustekalalla täytetty sämpylä, suurempaan nälkään taas kannattaa tilata ración-tyyppisiä jaettavia annoksia - ja tietysti paljon sitä taivaallista mustekalaa.


Kahden viikon lomasta vietimme ensimmäisen puoliskon Funchalissa ja sen lähettyvillä, toisella viikolla taas vuokrasimme auton ja kiersimme saarta ristiin rastiin. Pikkukokki oli kesällä vasta vähän päälle kahden, joten levada-patikoinnit jäivät tällä kertaa välistä. Autollakin pääsi kuitenkin näkemään toinen toistaan kauniimpia maisemia. Pohjoisrannikon pikkutiet ja vettä valuvat pilkkopimeät tunnelipahaset ovat hurjia, mutta kokemisen arvoisia. Älä kuitenkaan lähde noille teille liian isokokoisella autolla, jotta hullut ohittelijat ja kapeat tienpätkät eivät käy liian hurjiksi. Erityisesti São Jorgen suunnasta São Vicenteen ajaessa tulee vastaan pätkiä, joissa pelkääjän paikalla oli pakko vain laittaa silmät kiinni ja toivoa parasta.



30. tammikuuta 2017

Melanzane alla parmigiana


Melanzane alla parmigiana vaiko kenties parmigiana di melanzane - rakkaalla herkulla on Italiassa monta kirjoitusasua. Yksinkertaisimmillaan melanzanen voi koota tomaattimurskasta, munakoisoviipaleista ja juustoraasteesta, mutta näkemällä hieman vaivaa melanzanen voi viedä aivan uusille leveleille. San Marzanoista hartaudella kasaan keitetty, punaviinistä syvyyttä saava kastike ei synny hetkessä töiden jälkeistä nälkää lieventämään, mutta onneksi tämä laatikkoruoka vain paranee uudelleenlämmittäessä.

Ohjeeseen löytyi vinkkejä kotoisasti Savon Sanomien suunnalta.

Melanzane alla parmigiana
6 munakoisoa (n. 1800 g)
0,5 dl oliiviöljyä
4 x 125 g mozzarella di bufalaa
200 g parmesaania
2 dl basilikanlehtiä

tomaattikastike:
2 keltasipulia
6 valkosipulinkynttä
1 rkl oliiviöljyä
2 dl punaviiniä
1600 g kuorittuja säilyketomaatteja (mieluiten San Marzano)
2 rkl tomaattipyreetä
1,5 rkl kuivattua basilikaa
1 rkl kuivattua oreganoa
1 tl valkoista sokeria
2 tl vastajauhettua mustapippuria
1 tl merisuolaa

Itketä munakoisot. Leikkaa koisot pitkittäin puolen sentin paksuisiksi siivuiksi, ja ripottele leikkuupinnoille suolaa. Anna nesteiden irrota vajaan puolen tunnin ajan ja kuivaa koisot nukkaamattomalla keittiöpyyhkeellä.

Valmista tomaattikastike. Kuutioi keltasipulit ja hienonna valkosipuli. Kuullota näitä isossa kattilassa öljyssä kymmenisen minuuttia miedolla lämmöllä. Lisää joukkoon punaviini ja nosta lämpöä niin, että neste kiehuu reippaasti. Keitä kastiketta kasaan, kunnes siitä on vajaa puolet jäljellä.

Lisää kattilaan säilyketomaatit, tomaattipyree, basilika, oregano, sokeri, mustapippuri ja suola. Hauduta kastiketta kannen alla kaksikymmentä minuuttia, nappaa kansi pois ja kiehauta kastiketta kasaan vielä kymmenen minuutin ajan.

Levitä munakoisoviipaleet vieri viereen kahdelle uunipellille leivinpaperin päälle ja voitele koisot kevyesti oliiviöljyllä. Paista viipaleita 225-asteisessa kiertoilmauunissa 20 minuutin ajan tai kunnes siivut ovat ottaneet mukavasti väriä.

Riivi mozzarellapallot palasiksi ja raasta parmesan. Silvi basilikanlehdet pienemmiksi.

Kokoa melanzane. Levitä ison uunivuoan pohjalle ohut kerros tomaattikastiketta ja lado kastikkeen päälle kerros munakoisoviipaleita. Lisää päälle kerroksittain kastiketta, mozzarellaa, parmesania, basilikaa ja taas koisoviipaleita niin, että lopulta päällimmäiseksi tulee kastiketta ja juustoja.

Paista melanzanea puolen tunnin ajan 200-asteisessa kiertoilmauunissa. Anna melanzanen jäähtyä ja vetäytyä rauhassa ennen tarjoilua.

25. tammikuuta 2017

Taroccojäätelö


Italialainen Tarocco on veriappelsiinilajikkeiden helmi - mahtavan aromaattinen, mehukas ja makea hedelmä. Kun mehun keittää kasaan, siirapilla voi maustaa esimerkiksi kotitekoisen jäätelön. Kauniin keltainen jäätelö maistuu yhtä aikaa sekä keväisen raikkaalta että täyteläisen kermaiselta.

Veriappelsiinijäätelö jäätelökoneella
2 dl kuohukermaa
2 dl kevytmaitoa
4 kananmunankeltuaista
1 dl valkoista sokeria
2,5 dl vastapuristettua Tarocco-veriappelsiinimehua (n. 4 kpl)

Mittaa kerma, maito, sokeri ja keltuaiset kattilaan ja sekoita tasaiseksi. Kuumenna jäätelömassaa hitaasti, välillä sekoitellen, kunnes se on 82-asteista tai alkaa silmämääräisesti saeta. Varo keittämästä, jotta keltuaiset eivät kypsy liikaa. Ota kattila liedeltä ja anna massan jäähtyä rauhassa jääkaappikylmäksi.

Purista veriappelsiineista mehu ja mittaa toiseen kattilaan. Kiehuta mehua kasaan, kunnes siitä on vajaa puolet jäljellä ja jäähdytä jääkaappikylmäksi.

Vatkaa vispilällä appelsiinisiirapin joukkoon kermaseos ohuena nauhana. On tärkeää, että molemmat nesteet ovat yhdistettäessä täydellisen kylmiä, jotteivät maitotuotteet juoksetu.

Kaada massa jäätelökoneeseen ja anna koneen käydä, kunnes massa alkaa näyttää löysältä jäätelöltä.

Anna koneen käydä, kunnes se ei enää tahdo jaksaa pyörittää jääelöä, kaavi jäätelö pakasterasiaan ja pakasta vielä vähintään tunnin verran ennen tarjoilua.

22. tammikuuta 2017

Perheen kanssa safkalla Murussa


Eilen järjestettiin ensimmäistä kertaa perheystävällisemmän ravintolakulttuurin puolesta puhuva Perheet safkaa -tapahtuma. 13 helsinkiläistä laaturavintolaa osallistui tempaukseen, josssa lapsiperheitä kannustettiin viettämään yhteistä aikaa hyvän ruoan parissa. Sattumalta bongasin tapahtuman hyvissä ajoin, joten onnistuimme saamaan pöydän ravintola Murun lounaskattauksesta.

Ravintolan ulkopuolella oli heti yhdeltätoista melkoinen rivi vaunuja ja kärryjä. Pöydät tulivat täyteen ja pienimmille ruokailijoille oli jopa onnistuttu taikomaan tarpeeksi syöttötuoleja. 2½-vuotias Pikkukokki istuutui aikuisten penkille mutta sai huomaavaisesti käyttöönsä astetta normaalia pienemmät aterimet.


Lounasmenu koostui jaettavasta alkupalasta, kala-pääruoasta ja suklaisesta jälkkäristä. Alkupalasetin savulohituutit, pastramibriossit ja aioliin dipatut perunakroketit veivät kaikki kielen mennessään. Pääruoka oli pelattu varman päälle - paistettu siikafile, sitrus-perunapyree ja tomaattivaahto -combo näytti toimivan naapuripöytienkin lapsiasiakkaille. Jäätelöstä unelmoineen Pikkukokin haave toteutui, kun jälkiruokana tarjoiltiin pähkinäistä suklaakakkua, banaanijäätelöä ja herttainen itse tehty vaahtokarkki.


Ruoan päälle pääsimme ihmettelemään Murun pientä keittiötä, jossa lapsille oli tarjolla vielä yllätyksenä suklaatikkarit. Sokeriin tottumatonta Pikkukokkia ei ihan vähään aikaan tarvinnutkaan sitten pistää päiväunille. Lopulta kaikkensa antanut heppu kuitenkin sammui Ruoholahdessa autoon jo ennen kuin ajoimme parkkihallista ulos.


Perheet safkaa -tapahtuma oli liikkeellä tärkeän asian puolesta. Lapsi oppii ravintolaetiketin, niin kuin minkä tahansa muunkin asian, vain harjoittelemalla. Vaikka uhmaikäisen kanssa ravintolassa käyminen onkin aina vähän venäläistä rulettia, olemme toistaiseksi välttyneet raivokohtauksilta ravintoloissa pidemmänkään kaavan ruokailuissa. Sen sijaan minikulinaristi on vuodattanut useammankin ylidramaattisen krokotiilinkyyneleen, kun olemme kävelleet ravintoloiden ohi menemättä sisään... Haasteensa kullakin :)